tiistai 23. joulukuuta 2014

Tule joulu kultainen

Tämänkin tekstin voisi aloittaa jo melkein vakioksi muodostuneella jaarituksella; "jopas taas vierähti aikaa edelliskerrasta.." ja bla bla bla, mutta luotan huomiontikykyynne kuitenkin sen verran, että jätän tällä kertaa tuon aivan päivänselvän asian kirjoittamatta ja hyppään suoraan asiaan.. Nimittäin jouluun. Yksi yö jouluun on ja niin edelleen. Huomenna on Miltsun elämän toinen joulu ja minun ja M:n kolmas yhteinen joulu. Millaisissa tunnelmissa ja millaisella kokoonpanolla siis vietämme huomisen?

Viime vuonna vietimme joulun mummin ja pappani luona Virolahdella. Mukana joulun vietossa olivat isovanhempieni lisäksi setäni ja hänen silloinen tyttöystävänsä. Milo ei tuolloin vielä tajunnut hommasta oikein mitään.

Huomenna, heräiltyämme rauhassa, suuntaamme M:n mummille, jonka luona keitämme riisipuuroa ja availemme luultavasti joulun ensimmäisiä lahjoja. Niitä on kuulemma kertynyt sinne muutama kassillinen vaikka luulimme M:n kanssa, että me olemme jo lahjamme saaneet ja Miloa odottaa siellä maksimissaan pari pakettia. Ollaan näköjään oltu kilttejä tänä vuonna, joten joudumme hieman miettimään millä siirrymme M:n mummilta äitini luokse, jonne meidän olisi puolenpäivän maissa tarkoitus siirtyä varsinaiseen joulun viettoon.

Talo, jossa äitini asuu, ja, jossa minäkin olen aikoinani asunut, on yhteisö, joten luvassa on talon yhteiset joulusaunat (miehille ja naisille omansa) sekä talon joulujuhla, joka on ainakin aiempina vuosina koostunut joululauluista, rennosta yhdessäolosta sekä joulupukin vierailusta. Yhteisöohjelman lisäksi meillä on tiedossa jouluruokailu perheemme kesken, johon siis lukeutuu äitini lisäksi nuoremmat sisarukseni sekä tietysti minun, Milon ja M:n muodostama pieni perhe.

Olemme M:n kanssa valmistaneet tänään koko päivän jouluherkkuja ja odotan jo vesi kielellä huomista joulupöytää. Tarjolla on mm. feta-bataattilaatikkoa à la M, lanttu-, porkkana- ja lihaperunasoselaatikoita, M:n ensimmäistä kertaa elämässään tekemää imellettyä perunalaatikkoa, (josta tuli muuten aivan syntisen hyvää,) savusiikaa, savukirjolohta, juustolajitelma, kalkkunarullaa sekä muita perinteisiä jouluherkkuja. Minä väkersin tänään joulupöytään monen ylistämiä vuohenjuusto-viikunatorttuja ja täytyy sanoa, että ylistyksensä ovat kyllä nämä ei-niin-perinteiset-joulutortut ansainneet!

Nyt painun pehkuihin rauhoittumaan joulun viettoon ja unelmoimaan jouluherkuista, mutta vielä sitä ennen haluan toivottaa kaikille oikein tunnelmallista joulun aikaa. Yritän petrata blogin suhteen kunhan olen joulun pyhistä selvinnyt, mutta saa nähdä miten onnistun ennen ensi vuotta kun meillä on vuoden vaihteessa se kauan odotettu muuttokin. Viimeistään uutena vuotena annan kumminkin lupauksen paneutua taas tähän blogimaailmaan aivan uudenlaisen puhdin siivittämänä;)

Rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille!


torstai 11. joulukuuta 2014

Pienen piparileipurin jouluterveiset pukille


Jopas taas vierähti oikein hävyttömän pitkä tovi edellisestä postauksesta. Milo on repinyt jostain tuplamäärän energiaa normaaliin verrattuna ja minun kroppani on hävinnyt taistelun raskausväsymystä vastaan. Sanoisinko, että loistava combo upota omaan saamattomuuteensa..
Koska raskaus sujuu omalla painollaan, viime aikoina olen oikeastaan työntänyt koko raskauden ajattelun taka-alalle, ja yrittänyt keskittyä tulevaan muuttoon sekä kaikkeen siihen liittyvään. Olen tehnyt jatkuvaa ajatustyötä erityisesti uuden kodin sisustukseen liittyen, ja noita ajatuksia ajattelinkin hieman availla piakkoin. Paljon on myös tullut kyseilyitä koskien taannoista Tukholman reissuamme (siitäkin lisää myöhemmin), mutta nyt ajattelin ottaa pehmeän laskun tähän blogimaailmaan fiilistelemällä hieman nurkan takana odottavaa joulua.



Tirautin viime sunnuntaina salaisesti pari kyyneltä kun Milon joululahjaa paketoidessani aloin miettimään kuinka pähkinöissään Milo tulee olemaan saadessaan lahjansa. Emme viime vuonna hankkineet M:n kanssa Miltsulle oikein mitään lahjaa, koska Milo oli tuolloin vielä sen verran pieni, ettei paketeista mitään ymmärtänyt. Ymmärrys on kuitenkin kasvanut huimasti tässä viimeisen vuoden aikana ja on ollut ihana oppia tuntemaan ja tietämään, mitkä asiat meidän poikaa erityisesti kiinnostavat ja mikä saa hänet hihkumaan riemusta. 

Olemme toivoneet Milolle lähinnä kaikkea tarpeellista Joulupukilta, mutta halusimme hankkia hänelle kuitenkin yhden isomman lelun. Inhoan ylenmääräistä tavaran paljoutta enkä halua, että Milon huone on ahdettu täyteen mitä ihmeellisempiä leluja, joista hän leikkii vain muutamalla, joten olemme pyrkineet keräämään Milolle vain hyväksi todettuja, monipuolisia ja monet leikit sekä leikkijät kestäviä leluja, kuten Brion puujunarataa. Duploja ja Brion rakennuspalikoita.

1. Kånken mini, Prisma 2. Brio junarata, NetAnttila 3. hupulliset pyyhkeet, H&m.com 4. kylpyhuoneen jakkara, IKEA
5. kylpytakki, Muumikauppa 6. neule, Lindex 7. neule. Next 8. yöasu, Lindex 9. Muumi-Reinot, Reinokauppa.fi

Milon kestosuosikki lelujen suhteen on ehdottomasti tuo puinen junarata, jota rakentelemme yhdessä ihan päivittäin. Aamun ensimmäisiä lauseita ovat "Isi! Äiti! Mennään kakentaa kakaa!" ja "Missä Mijon ketu on?" eli "Mennän rakentaa rataa!" ja "Missä Milon veturi on?". Arvaattekin siis varmaan, että hankimme Milolle Brion junarata -setin lahjaksi tänä jouluna. Tässä oli myös meillä vanhemmilla hieman oma lehmä ojassa, sillä tuo ratojen rakentelu alkaa jo noudattamaan aina samaa kaavaa vaikka kuinka yrittäisi heittäytyä luovaksi, joten uudet palikat luovat tähän hommaan taas aivan uusia ulottuvuuksia. Vaikea sanoa kumpi tulee olemaan enemmän innoissaan tästä lahjasta, äiti vai lapsi...

Milolla on jo melkoisen kiitettävä leluarsenaali, kiitos sukulaisilta perittyjen aarteiden, joten lahjatoiveita kyselleille olen yrittänyt vinkkailla kaikesta muusta tarpeellisesta. Meidän pieni vesipeto kaipailisi esimerkiksi lisää hupullisia pyyhkeitä sekä kylpytakin, sillä kylpeminen on niin kivaa, että kylvyssä voisi käydä vaikka joka päivä, kolmesti päivässä, jos äiti vain sallisi. Uudessa kodissa tulee myös olemaan oma sauna, joten kylpytakit ovat oikeastaan koko perheen toivelistalla. Myös kaikki saunatarvikkeet ovat erityisesti meidän vanhempien toiveissa, ja tästä vinkkailinkin jo rakkaalle pikkuveljelleni hänen kysellessään lahjatoiveitamme;)

Meidän on jo pitkään pitänyt hommata Milolle oma, pieni, reppu, jonne hänelle voi pakata jotain pientä reissuja ja kerhoja varten, muttemme ole löytäneet vielä sopivaa yksilöä. Kånkenin mini, lähes missä värissä tahansa, olisi aivan älyttömän suloinen, muttei aivan meidän budjettiimme sopiva. Mutta saa kai sitä aina haaveilla?!
Toinen, mikä on roikkunut jo jonkin aikaa Milolle -hakintalistalla, on Reino -tossut. Milo sai sedältään yksivuotislahjaksi aivan ihanat Muumi -kuosiset Reinot, jotka olivat todella pidetyt, mutta eivät valitettavasti ole enää hetkeen olleet sopivat. Myös vaatteistaan poika kasvaa taas muutaman kuukauden päästä ulos, joten luonnollisesti toivelistaltamme löytyy 92-koon vaatteita. Erityisesti yökkäreille sekä neuleille olisi tarvetta.

1. Tristar vedenkeitin, NetAnttila 2.  lahjakortti, S-ryhmä 3. saunasetti, NetAnttila 4. kylpytakki, NetAnttila

Rakas joulupukki, tänä vuonna lahjatoiveemme muistuttavat enemmänkin tupaantuliais- kuin joululahjoja, sillä tarkoituksena olisi lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ja hankkia uuteen kotiin kaikki tarpeellinen mahdollisimman pian. Tästä syystä vinkkailin M:lle Tristarin ihanasta, keltaisesta, vedenkeittimestä hänen kysellessään lahjatoiveitani. Jostain syystä M ei ottanut minua aluksi oikein tosissaan??
Liputan myös vahvasti esimerkiksi S-ryhmän lahjakorttien puolesta -niillä ei lahjavalinta voi mennä metsään.



keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Matkaan lähden, mulla menolippu on

Noin puolentoista viikon päässä häämöttäisi meidän laivareissu, ja olenkin viime päivinä yrittänyt varautua matkaan mahdollisimman hyvin näin etukäteen, jotta matkalla voisimme rentoutua. Lapsen kanssa matkustaminen ei ole aivan niin yksinkertaista ja huoletonta, kuin vain aikuisten kesken, mutta uskon, että hyvällä suunnittelulla ja etukäteisvalmistelulla asiat rullaavat. Niinpä olen miettinyt pääni puhki pohtiessani kaikkea mahdollista matkaan liittyvää, aina ruokailuista ja matkarattaista pakattaviin tavaroihin sekä pienen miehen matkaviihdykkeisiin.

Etsin vielä pari päivää sitten vimmatusti reissuun sopivia matkarattaita, sillä edelliset matkiksemme hajosivan jokin aika sitten. Rattaat olivat pikkuveljeni vanhat, joten niille oli kertynyt ikää jo muutamia vuosia ja ne olivat olleet kovassa kulutuksessa, joten ihme, että pysyivät ehjinä noinkin pitkään. Koska matkisten hankinta tulevaa risteilyä varten tuli hieman yllätyksenä, oli meidän budjetti kärryjen suhteen vain muutaman kympin verran. Selailin monta päivää tori.fi:n tarjontaa soutaen ja huovaten kriteerilistan suhteen. Lopulta päädyin Babyweltin Moon Kiss -matkarattaisiin niiden näppäryyden vuoksi. (Jaan varmasti reissun jälkeen hieman käyttökokemuksia kyseisistä menopeleistä ja esittelen tarkemmin niiden ominaisuuksia.)

Laivamme starttaa satamasta sunnunta- iltapäivänä, mutta matkaamme junalla Helsinkiin jo edellisenä päivänä ja yövymme setäni luona yhden yön. Koska hankin rattaat käytettynä Helsingin suunnalta, täytyy meidän selvitä tuo junamatka ilman rattaita. En usko sen olevan kovin suuri ongelma, sillä Milo on nukkunut päikkärinsä jo ennen junamatkaa, joten suurin osa matkasta kuluu varmaankin junan leikkipaikassa ja otimme paikat aivan leikkipaikan lähettyviltä. Kotimatkalla meillä onkin taas rattaat käytössä, ja hyvä niin, sillä kotimatka ajoittuukin juuri Milon päikkyajalle.


Suurinta stressiä minulle aiheuttaa tällä hetkellä mitä-pakata-1v7kk-reissulaiselle. Vaikka Milo on perheemme pienin, täytyy hänelle pakata eniten asioita matkaa varten:
  • tabletti viihdykkeeksi (M on asentanut kyseiseen kapistukseen ainakin piirustus ja piano -sovellukset ja Netflixistä tai Youtubesta voi katsoa piirrettyjä tai kuunella musiikkia.)
  • kirja tai pari
  • leluauto
  • evästä (rusinoita, hedelmiä, rinkeleitä, riisipiirakoita ja mitä nyt vaan sattuu keksimään)
  • juomapullo
  • Herra Hakkarais-pastillit
  • hammasharja&-tahna
  • matkarattaat
  • vaippoja
  • vaatteita (housuja, lyhythihaisia bodyja, pari neuletta, sukkahousut, pitkikset, sukat, yökkäri.. mitä vielä?!)
  • uikkarit siltä varalta, että pistäydymme laivan saunaosastolla
  • särkylääkettä siltä varalta, että puhkeavat hampaat vaivaavat
  • unilelu
  • matkasänky (saamme Helsingin päästä lainaan eräältä ystävältäni)
Olen aivan varma, että tuosta listalta puuttuu jotain todella olennaista, mutta MITÄ?! Onneksi Milo ei ole enää niin pieni, että söisi soseita tai joisi korviketta, joten ei tarvitse niillä päätään vaivata. Pienempänä pojan kanssa reissaaminen oli todella stressaavaa kun refluksioireilun ja herkän vatsan vuoksi piti miettiä todella tarkkaan mitä hän voi syödä, mistä saa sopivaa korviketta jne. Nyt ruokailu on suhteellisen iisiä kun otimme laivalta aamupalabuffetit molemmille aamuille sekä _JOULUPÖYTÄ_buffetin paluumatkalle. Sunnuntaina käymme Helsingissä syömässä jossain ennen laivalle lähtöä ja pakkaamme sunnuntai-illalle jotain pientä evästä iltapalaksi. Tukholmasta voimme ostaa jotain helppoa evästä ja käydä syömässä jotain pientä kaiken kiertelyn lomassa. Kotimatkalla meidän täytyy joko käydä syömässä jotain pikaista ennen Helsinki-Jyväskylä -junan starttaamista tai napata jotain evästä junamatkalle. Helppoa kuin heinän teko!

Onneksi sekä junasta, että laivasta löytyvät jonkinmoiset leikkipaikat, joten viihdykkeitä ei tarvitse roudata paljon omasta takaa. Laivalta löytyy pallomeri, jossa tulemme viettämään varmasti suuren osan matkasta ja ihmeteltävää riittää varmasti muutenkin. Ajattelimme myös mahdollisesti piipahtaa laivan saunaosastolla, jossa on pari poreallasta sekä lastenallas, sillä Miltsu pitää saunomisesta hyvin paljon ja on varsinainen vesipeto. Milon viihdykepuoli on siis suhteellisen helppo toteuttaa.

Nyt minun täytyisi vielä suunnitella hieman ohjelmaa Tukholmassa vietettävälle päivälle. Saimme M:n kanssa ajatuksen, josko kiertelisimme hieman Tukholman kirppareita, mutten ole vielä  etsinyt ainuttakaan katsastuksen arvoista kirpputoria. Jos jollain on siis jotain kirppiksiä tiedossa Tukholman keskustan läheisyydestä, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan;) Edellisellä reissullamme kävimme tsekkaamassa muutaman second hand shopin, mutta ne olivat hinnoiltaan melko tyyriitä, joten nyt kaipailisimme joitain edullisia mestoja, joista voi löytää aarteita.

ps.Löysimme uuden kodin meille ja meillä tulee olemaan muutto vuoden vaihteessa, joten tulevaisuudessa tiedossa vuokra-asunnosta kodiksi -projekti, JES.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Pienen prinsessan jos pukisin...

Tämä postaus on ollut minulla luonnoksissa vaikka kuinka kauan ja olen tätä aina vähitellen valmistellut, mutta nyt vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja viimeistelin tämän.
Perehdyin jo joskus rakenneultran jälkeen netin loputtomaan vauvanvaate tarjontaan ja siinä hommassa sai kummasti kulumaan tunteja.... Ei hyvä juttu. Erityisesti tytöille oli niin kauniita vaatteita, että välillä jouduin nieleskelemään kyyneleitä liikutuksen vallassa. Ai mitkä raskaushormonit?!
Yritän edelleen olla hurahtamatta liiaksi tähän tyttöveikkauskuplaani tai homma lähtee aivan käsistä etenkin vaatehankintojen suhteen, mutta ajattelin fiilistellä noita ihanuuksia näin kollaasien muodossa. Muutaman selkeästi "tyttö-vaatteen" olen jo haalinut kirpparilta. mutta pääosin olen yrittänyt pysytellä melko neutraalina vaatehankintojen suhteen. Aion hankkia Toukalle vain 50-62senttisiä vaatteita ennen hänen syntymäänsä, joten ne voivat aivan hyvin olla suhteellisen neutraaleja. Oikeastaan noin pienistä vaatteista löytyy hieman heikonlaisesti selkeästi tyttö-tai poikavaatteita, joten homman pitäisi olla piece of cake.

1. Takki Next 2. Legginsit Lindex 3. Nallemyssy Kappahl 4. Huivit Next 5.Ballerinat Lindex 6. Neule Kappahl
7. Mekko Kappahl 8. Sukat Kappahl


1. Takki Zara 2. Legginsit BabyGap 3. Tupsupipo BabyGap 4. Neuletakki Next 5. Kaulahuivi Next
6. Pitkähihainen body Lindex 7. Lyhythihainen body H&m 8. Sukat H&m 9. Tossut H&m


1. Neule Next 2. Body Kappahl 3. Sukkahousut H&m 4. Töppöset H&m  5. Neuletakki BabyGap 6. Legginsit Kappahl
7. Pipo H&m 8. Takki Zara
Kaikkein pienimmissä vaatteissa väritys tuntuu olevan pääosin valkoista, harmaata, ruskeaa, beigeä, ehkä vähän mustaa... mutta missä ovat VÄRIT?? Tahtoisin piristää muuten niin neutraalia väripalettia mm. mintunvihreällä, keltaisella, oranssilla ja tummansinisellä, mutta tässä kohtaa homma muuttuukin vaikeammaksi kuin olin kuvitellutkaan. Onneksi minulla on vielä aikaa kaivaa kaikki kivet ja kannot löytääkseni Toukalle hieman väriä elämään. Miksi, oi miksi, kaikki kivat värit löytövät tiensä vauvojen vaatetukseen vasta 62/68 koosta eteenpäin?!

ps. Viimeaikainen laiska postaustahtini on johtunut suurilta osin stressistä, joka on aiheutunut tilavamman kodin etsinnästä, mutta huomenna olemme menossa katsomaan yhtä saunallista kolmiota kivalta alueelta. Jos asunto on hyvä, muutamme vuoden vaihteessa. Voitte siis olla varmoja, että tulevaisuudessa luvassa on paljon höpinää sisustuksesta;)

maanantai 10. marraskuuta 2014

Meidän isänpäivästä



Sunnuntaina vietettiin M:n toista isänpäivää herkuttelemalla oikein kunnolla Rantasipi Laajavuoren isänpäivälounaalla. Kattaus oli todella herkullinen ja monipuolinen ja tunnelma ravintolassa oli mukavan rento ja lapsiperheelle juuri sopiva. Olin etukäteen hieman stressannut sitä, kuinka meidän Milo malttaa syödä rauhassa ja olla nätisti, mutta huoli osoittautui onneksi aivan turhaksi. Milo näytti itsestään parhaat puolensa ja uskaltautui jopa maistelemaan vaikka mitä herkkuja, vaikka hän on yleensä hieman epäluuloinen kaikkea uutta kohtaan. Välillä unohdan kuinka vieraskorea tuo meidän poika onkaan... niin hyvässä kuin pahassakin.

Tärkein kriteerini ravintolan valinnassa oli löytää jälkiruokalista, joka saa veden herahtamaan kielelleni, koska raskaushimot, ja siinä tuo Rantasipin menu kyllä onnistui paremmin kuin hyvin. Jälkiruokapuoli oli pala taivasta! Cremé bruleeta, Kanelikermassa paahdettua leipäjuustoa, lakkahilloa, suklaakakkua, vadelmakakkua, vaahtokarkkeja, konvehteja, keksejä, hedelmäpaloja ja mitä vielä!? Keräsin tuon yhden päivän aikana ainakin pari kiloa painoa ja näen edelleenkin märkiä unia noista herkuista. Tänään oli Toukkasen neuvola ja meinasin pyörtyä tuijottaessani vaa'alle välähtäviä numeroita. Niin vain ylitettiin 60 kilon rajapyykki, että hupsista vain. Nyt pitää kyllä taas vähän skarpata noiden herkuttelujen suhteen ja keksiä jokin fiksu liikuntamuoto tankoilun tilalle.


Ahdettuamme itsemme täyteen ah-niin-taivaallisia herkkuja, suuntasimme kotiin päiväunille, ja heräiltyämme olikin M:n jo aika lähteä hieman urheilemaan. Milo veti tietysti raivarit jäätyään kaksin kanssani, koska isi on ihan ykkönen tällä hetkellä, mitä iloa nyt minusta olisi... Onneksi eräs ystäväni kutsuikin meidät yllättäen heidän luokseen kahvittelemaan ja leikkimään melkein heti sen jälkeen kun M oli karannut ovesta ulos. Täydellinen ajoitus.

Milo ja M viettävät tällä viikolla isi-poika-viikkoa, koska heidän yhteinen aikansa jäi viime viikolla hieman vähälle M:n menojen vuoksi ja, koska minä olen ihan puolivahingossa buukannut tälle viikolle omia menoja kalenterin täydeltä. Tasapeli.
Myöhäiset isänpäiväonnet kaikille itsensä isäksi mieltäville;)

torstai 6. marraskuuta 2014

Kuulumisia ja kauhujuttuja

Jopas on taas vierähtänyt hävyttömän monta päivää siitä, kun olen viimeksi tänne kirjoitellut. Olen taas buukannut kalenteriani täyteen melko hyvällä tahdilla ja juossut sen seurauksena paikasta toiseen pää kolmantena jalkana. Iltaisin olenkin sitten ollut jo niin rättipoikkiväsynyt, että blogin päivittämisen sijaan olen mielummin laittanut aivot narikkaan ja uppoutunut jonkin hyvän tv-sarjan syövereihin. Olemme M:n kanssa tykästyneet vampyyri -sarjoihin ja vihoviimeisen True Bloodin jakson katsottuamme siirryimme seuraamaan The Originals -sarjaa. Suosittelen.

Pari viimeistä iltaa on mennyt sarjojen sijaan kirppistavaroiden hinnoittelussa, sillä vein eilen kirpparilla.fi:hin paljon vaatetta sun muuta tavaraa myyntiin. Jyväskyläläisten kannattaa sii käydä tsekkaamassa Kirpparilla.fi:n pöytä numero 23, vink vink.
Varasin myös meille pöydän isänpäivälounaalle Laajavuoren Rantasipiin (siellä oli ehdottomasti paras jälkiruokalista!!) sekä Tukholman risteilyn loppukuulle. Meidän on jo pitkään pitänyt tehdä jonkinlainen perhereissu ja nyt meille tarjoutui loistava tilaisuus lähteä risteilemään kun saimme M:n porukoilta lahjakortin Viking Linelle ja M:n isoveli oli jo aiemmin lahjoittanut meille lahjakortin vr:lle. Matkat tulivat ainakin halvaksi, laivan buffet ei niinkään... Mutta hei, viikkarilla on tuolloin buffetissa JOULUPÖYTÄ!! Olenkin jo melkein kuukauden haaveillut jouluruoasta.

Tämä loppuvuosi tuntuu olevan yhtä juhlaa tällaiselle ruokaa ja herkkuja rakastavalle masun kasvattajalle -ja kroppa tietysti kiittää kertyvistä kiloista.
Viime perjantaina pidimme lasten halloween-bileet, ystäväni tyttärellä on ensi lauantaina yksivuotisjuhlat, sunnuntaina onkin sitten isänpäivä, risteilykin häämöttää jo, pikkujouluja ja joulujuhlia taitaa olla jo muutamat tiedossa, sitten olisi se joulukin... ja uusi vuosi... parin Milon kaverin synttärit ja ja ja ja ja... Olen tässä tuskastellut kuinka aika tuntuu matelevan tämän raskauden suhteen, mutta loppuvuosi taitaakin näillä menoilla vierähtää ohi aivan huomaamatta ja pian ollaankin jo maaliskuussa, apua.

Tähän loppuun vielä Halloweenin kuvasaldoa à la minä, M ja Joonas Nieminen.
Ainiiin, ja löysin muuten eräästä blogista aivan superhyvän Kinder-juustokakun reseptin, jollaisen tein sitten tuonne juhliin. Ohjeen löydät täältä. NAM.






keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Rakenneultra

Meillä oli tänään se kauan ja hartaasti odotettu rakenneultra. Saavuimme paikalle puolisen tuntia etuajassa ja meidät kutsuttiinkin kätilöopiskelijan juttusille pian saapumisen jälkeen. Juttelimme hetken hänen kanssaan voinnistani, raskauden kulusta, lääkitysasioista ja mieltä askarruttaneista asioista, jonka jälkeen meidät ohjattiin takaisin aulaan odottamaan vuoroamme ultraan. Istuimme ja jännitimme M:n kanssa aulassa halloween-asuja pohtien ja kellon viisareita vilkuillen, ja aika tuntui vain matelevan. Epäilin jo, että meidät on unohdettu kun viisarit vain matelivat pitkin kellotaulua eikä mitään tapahtunut. Vihdoin, lähes tunnin odottelun jälkeen, meidät kutsuttiin ultrahuoneeseen, jesss!

Minut ultrannut nainen vaikutti oikein ammattitaitoiselta ja työhönsä perehtyneeltä, ja hän tutkikin Toukan todella tarkasti aina päästä varpaisiin. Heti kättelyssä hän ilmoitti, että tässä ultrassa sitten kestää. Kun koko rakenne oli syynätty läpi ja kaiken oli todettu olevan kuten pitääkin, tuli pieni jännitysmomentti: "Kiinnostaako teitä vauvan sukupuoli?". No joo, kyllähän se kiinnosti. Arvaatteko jo kumpaa meille veikattiin?;)
No tyttöä, yllätys yllätys! Minä siinä sitten tirautin parit kyyneleet tämän veikkauksen jälkeen ja virnistelin typerästi M:lle kun en oikein tiennyt miten päin olla. Ultraaja tosin painotti, että aivan sataprosenttisen varmaksi sukupuolenhan pystyy sanomaan vasta vauvan synnytyä, ja kyllähän me se jo tiedettiin, ettei noihin veikkauksiin käy täysin luottaminen. 

Mutta SILTI. Tämä veikkaus lähinnä vahvisti minussa viime päivinä kytenyttä fiilistä pienestä prinsessasta. Kaikissa vauvaunissanikin olemme saaneet tytön. Olen alitajuisesti pistänyt kiertoon suurimman osan Miltsun vanhoista vaatteista, jotka ovat olleet liian poikamaisia. Ihan pienesti ja salaa toivoin tyttöä, kuten kuulemma M:kin. Olisihan se nyt aika täydellistä: isoveli ja pikkusisko.

M:n sanoin: "Kyllähän me nyt pikkuprinsessa tarvitaan kun meillä on jo tollanen pikkuprinssikin".<3
Saa nähdä pääseekö Toukka vielä yllättämään meidät kasvattamalla vehkeet...