Rakenneultra

Meillä oli tänään se kauan ja hartaasti odotettu rakenneultra. Saavuimme paikalle puolisen tuntia etuajassa ja meidät kutsuttiinkin kätilöopiskelijan juttusille pian saapumisen jälkeen. Juttelimme hetken hänen kanssaan voinnistani, raskauden kulusta, lääkitysasioista ja mieltä askarruttaneista asioista, jonka jälkeen meidät ohjattiin takaisin aulaan odottamaan vuoroamme ultraan. Istuimme ja jännitimme M:n kanssa aulassa halloween-asuja pohtien ja kellon viisareita vilkuillen, ja aika tuntui vain matelevan. Epäilin jo, että meidät on unohdettu kun viisarit vain matelivat pitkin kellotaulua eikä mitään tapahtunut. Vihdoin, lähes tunnin odottelun jälkeen, meidät kutsuttiin ultrahuoneeseen, jesss!

Minut ultrannut nainen vaikutti oikein ammattitaitoiselta ja työhönsä perehtyneeltä, ja hän tutkikin Toukan todella tarkasti aina päästä varpaisiin. Heti kättelyssä hän ilmoitti, että tässä ultrassa sitten kestää. Kun koko rakenne oli syynätty läpi ja kaiken oli todettu olevan kuten pitääkin, tuli pieni jännitysmomentti: "Kiinnostaako teitä vauvan sukupuoli?". No joo, kyllähän se kiinnosti. Arvaatteko jo kumpaa meille veikattiin?;)

Tossut H&m

No tyttöä, yllätys yllätys! Minä siinä sitten tirautin parit kyyneleet tämän veikkauksen jälkeen ja virnistelin typerästi M:lle kun en oikein tiennyt miten päin olla. Ultraaja tosin painotti, että aivan sataprosenttisen varmaksi sukupuolenhan pystyy sanomaan vasta vauvan synnytyä, ja kyllähän me se jo tiedettiin, ettei noihin veikkauksiin käy täysin luottaminen. 

Mutta SILTI. Tämä veikkaus lähinnä vahvisti minussa viime päivinä kytenyttä fiilistä pienestä prinsessasta. Kaikissa vauvaunissanikin olemme saaneet tytön. Olen alitajuisesti pistänyt kiertoon suurimman osan Miltsun vanhoista vaatteista, jotka ovat olleet liian poikamaisia. Ihan pienesti ja salaa toivoin tyttöä, kuten kuulemma M:kin. Olisihan se nyt aika täydellistä: isoveli ja pikkusisko.

M:n sanoin: "Kyllähän me nyt pikkuprinsessa tarvitaan kun meillä on jo tollanen pikkuprinssikin".<3
Saa nähdä pääseekö Toukka vielä yllättämään meidät kasvattamalla vehkeet...

Halloween -askartelua

Järjestämme parin ystäväni kanssa halloween -kestit ensi perjantaina nyyttärimeiningillä enkä malttaisi odottaa kyseisiä partyja!

Meillä on kaikilla suht samanikäiset lapset, joten ideana oli kehitellä lapsille kivat juhlat eikä epäilystäkään etteikö niistä sellaiset kehkeytyisi. Isi-ihmiset ovat myöskin tervetulleita, joten osallistumme tietysti koko perheen voimin. Ette arvaakaan millainen asukriisi meillä täällä on... 

Juhla-asuista meillä ei tosiaan ole vielä tietoakaan, mutta innostuin sentään askartelemaan juhliin juomalasit kaapistamme löytyneistä pilttipurkeista. Olen nähnyt monessa eri blogissa pilttipurkeista väkerreltyjä juomalaseja mm. ristiäisiin ja baby showereihin, joten halusin kokeilla saisinko purkeista loihdittua myös halloweeniin sopivia. Minulla ei ollut mitään valmista ohjetta näihin, vaan kehittelin ideaa vähän sen mukaan mitä tarvikkeita löysin. Lopputulos kuitenkin yllätti niin positiivisesti, että ajattelin jakaa idean muillekin, joten olkaapa hyvät:

näitä tarvikkeita käytin:

isoja pilttipurkkeja

oranssia nauhaa

foliota

mustavalkoisia pillejä

askartelusilmiä

liimaa

sakset

pilttipurkki lasit:

1. Pese pilttipurkit huolellisesti ja poista niistä etiketit sekä liimapinnat

2. Leikkaa foliosta n. 8-10cm levyisiä suikaleita ja tee nauhasta sopivan mittaisia pätkiä (niin, että ne saa kiedottua ja solmittua pilttipurkin kaulan ympärille)

3. Kieritä foliosuikale pilttipurkin kaulan ympärille ja kiinnitä se solmimalla nauha purkin kaulan ympäri

4. taita ja ryttää ylijäänyt folio purkin suulle

pillit:

Liimaa pilleille silmäparit sopivalle korkeudelle

Mitäs pidätte?:D

20+0

Puoliväli saavutettu ja minulla ei ole niin mitään uutta kerrotttavaa. Elelen nyt todellakin sitä niin sanottua helppoa ja oireetonta keskiraskautta. Maha kasvaa omaa tahtiaan ja tästä masusta on muodostumassa ihan oudon mallinen. Tai sitten minusta vaan tuntuu siltä. No jokatapauksessa masu on erilainen kun Milosta oli, mikä johtuu osittain varmaankin siitä, että nykyään tuo keskivartalon lihaksisto on himppasen paremmassa kuosissa kuin Milon odotusaikana, joten nuo lihakset varmaankin muokkaavat tuota masun malliakin. Tiedä häntä, mutta Toukka levittää vyötäröäni aikalailla vaikka tuo kohtu onkin niin alhaalla vielä.

Useimmiten tekee mieli jotain makeaa, kuten suklaata, mutta toisinaan on pakko saada jotain raikasta ja freesiä. Liha on vähän ällöttävää ja mielummin söisin pelkkiä kasvisruokia, mutta lähes joka päivä meidän ruoka sisältää lihaa jossain muodossa, koska, noh, pojat. Nyt tosin sovimme M:n kanssa, että kokeilemme joka viikko yhtä uutta kasvisruokareseptiä, jos vaikka sillä tavalla saisimme hieman laajennettua meidän ruokarepertuaariamme. Viime viikolla M teki  kasvisgratiinia, joka sisälsi mm. lanttua ja kesäkurpitsaa, mitkä eivät todellakaan ole kuuluneet lemppareihini koskaan, mutta M:n keittiössä niistä kehkeytyikin oikein maistuva kokonaisuus. Saa nähdä mitä tällä viikolla keksimme.

Ruoasta puheenollen, olen viimepäivinä yrittänyt tallentaa syömisiäni hieman kameralle, jotta saisin paremman kokonaiskuvan siitä, mitä kaikkea suuhuni oikein pistän nykyään. Tästä on varmasti tulossa aivan oma postauksensa muutaman päivän päästä. Olen tähän asti herkutellut melko huoletta, sillä olen edelleenkin käynyt tankoilemassa kahdesta neljään kertaan viikossa, mutta tankojäsenyyteni päättyy tämän kuun lopussa enkä ole vielä keksinyt mitään korvaavaa liikuntaa, joten yritän jatkossa kiinnittää hieman tarkemmin huomiota tuohon herkutteluun.

En ole erityisen huolissani tähän asti kerryttämistäni kiloista, mutten halua kerätä tässä raskaudessa yhtä paljon kiloja kuin Milon aikana, jos vähemmälläkin pärjää. Minulla tosin ei ole hajuakaan paljonko olen kerännyt kiloja tähän mennessä, sillä emme omista vaakaa, mutta alussa painoni putosi muutamalla kilolla ja viime neuvolassa painoin puolisen kiloa enemmän kuin ennen raskautta. Edellisestä neuvolasta on tosin jo aikaa, joten jännityksellä odottelen seuraavaa neuvolaa, joka on vasta reippaasti marraskuun puolella.

Toisessa raskaudessa neuvoloita on todella harvakseltaan, mutta onneksi meillä on ensi keskiviikkona se kauan odotettu rakenneultra, jossa toivottavasti saamme taas varmuuden siitä, että Toukalla on kaikki kuten pitääkin ja pääsemme vähän ihastelemaan aikaansaannostamme. Toivottavasti saamme myös sukupuolen selville!! M:lle ei ole kuulemma niinkään väliä saammeko jonkinmoisen sukupuolilupauksen, mutta minä en malta odottaa. Tule jo keskiviikko!

Mites teillä muilla odottavilla menee? Aiotteko selvittää vauvan sukupuolen? Kuinka paljon silläonkaan merkitystä loppujen lopuksi ? Onko herkuttelu helppo pitää kurissa?

Peukkulassa

Huokaisin tänään melkoisen syvään saatuani Milon yöunille. Meillä oli nimittäin aika toiminnan täyteinen päivä, joka alkoi ulkoilulla ystäväni ja hänen tyttärensä kanssa ja päättyi koko perheen Peukkula -retkeen.

Milon herättyä kauneusuniltaan hautauduimme toppavaatteisiin, ja suuntasimme bussilla kohti seikkailupuisto Peukkulaa, sillä sinne on tämän viikon ajan ilmainen sisäänpääsy. Pitihän meidän käyttää tilaisuus hyväksemme. Tietysti moni muukin oli ollut kanssani samoilla ajatusraiteilla, sillä saapuessamme perille meidät vastaanotti tupaten täysi seikkailupuisto, ympäriinsä hepuloivat lapset ja lievästi kettuuntuneen näköiset aikuiset.

En tiedä oliko tuolla ilmassa kenties jotain hepulihöyryä vai mitä, mutta Milokin sekosi heti liukumäkeen päästyään. Tyyppi juoksi ympäriinsä kuin päätön kana ja hihkui välillä "kivaa, kivaa" tai "lisää". HUH HUH sanon minä. Hetkeksi kun silmä vältti, niin jo sai kauan katseellaan hakea, että missäs se meidän pieni kultamussukkamme taas viilettääkään. Onneksi olimme koolla koko perheen voimin, niin M sai touhottaa pojan kanssa menemään, kun minä yritin räpsiä kuvia ja varoa poukkoilevia ja sinkoilevia mukuloita.

Olemme aikaisemmin sattuneet Peukkulaan sellaisina aikoina, kun paikalla on ollut vain muutama lapsi vanhempineen meidän lisäksi, joten minulle oli pienoinen yllätys kuinka paljon porukkaa sinne todellisuudessa mahtuukaan, ja millainen hälinä siellä voikaan olla. Onneksi pystyimme kuitenkin pitämään hauskaa ihmispaljoudesta huolimatta, hyvä me. Kotiin saavuttuamme Milo oli aivan naatti tuosta vajaan kolmen tunnin touhottamisesta, ja vaati päästä sänkyyn heti saatuaan masunsa täyteen iltapuuroa.Kylläpä muuten hujahti tämä päivä aivan huomaamatta kun oli niin paljon ohjelmaa!

Sisustuskuumeilua

Pikkuhiljaa alkaa vain enemmän ja enemmän pää hajota tähän meidän pieneen kämppään ja tilan puutteeseen. Ketutukseni keskellä etsin ja selailen vapaita asuntoja ja kaikissa on jotain vikaa; liian kallis, liian pieni, huono pohjaratkaisu, ei parvekelaseja, liian kaukana keskustasta, tyhmä leikkipiha, ei hissiä, epämieluinen asuinalue... Olenkohan vaan laatinut liian pitkän listan tulevan asuntomme ominaisuuksista?!

Näin ympäripyöreästi yritän löytää yli 70neliöisen kolmion tai neliön mieluiten tupakeittiöillä ja lasitetulla parvekkeella (tai omalla pihalla/terassilla). Rivitaloasunto olisi ihana, mutta sellaiset ovat melko kiven alla niillä aluella, joilta uutta kotia etsimme. Hissi on oltava, jos asunto ei sijaitse maantasalla, ja hissin on oltava tuplarattaiden mentävä. Toiveissa olisi myös lasitettu parveke, koska viime aikoina kauhukuvitelmissani ovat pyörineet tilanteet, joissa jompi kumpi lapsistani kiipeää kurkkimaan parvekkeen laidalta ja putoaa.

Lapsiystävällinen alue, kävelymatkan päässä keskustasta, kiva leikkipiha.. Nämäkin kuuluvat kriteereihin. Mutta hei, olen sentään heivannut jo asuntoon kuuluvan astianpesukoneen toivelistaltamme, kuten laminaattilattiat ja sälekaihtimetkin. Vähän on siis rimaa jo laskettu! Jotta homma ei olisi liian helppo, pitää vuokrankin olla kohillaan. Jos siis sattumalta löydän asunnon, joka täyttää täydellisesti listani kriteerit, vuokran määrä, takuuvuokran suuruus tai korkeat vesimaksut ovat yleensä niitä viimeisiä kompastuskiviä.

Kaiken asuntohaaveilun lomassa eksyin selailemaan nettikauppojen tarjontaa silmällä pitäen Milon tulevan huoneen sisustusta, ja täytyy myöntää, ettei se ainakaan laskenut viimeaikaista sisustuskuumeiluani -ennemminkin nostatti entisestään. En vain viitsisi alkaa haalimaan mitään uusia sisustus -juttuja ennen kuin löydämme isomman asunnon, mutta saa kai sitä haaveilla ja laatia kuvakollaaseja tulevaisuutta varten;)

1. ruudulliset IKEA Naverlönn -kankaat 2. raidallinen IKEA Sofia -kangas 3. Marimekon Karkuteillä -kangas 4. Marimekon Kulkue -kangas 5. keltainen Finlayson Elefantti -kangas

Meiltä löytyy jo ennestään paljon mustaa, harmaata sekä valkoista tulevaan Milon/lasten huoneeseen, joten haluaisin lisätä sisustukseen väriä erityisesti tekstiileillä. Verhoiksi olen kaavaillut tuota IKEAn oranssi-valkoraidallista kangasta, sillä se on mukavan yksinkertainen ja virtaviivainen, mutta toisi huoneeseen kivasti myös väriä. Lattialle haluaisin pari oikein värikästä jättityynyä ja nuo Marimekon kankaat sopisivat tarkoitukseen loistavasti. Olen myös aivan ihastunut tuohon Finlaysonin keltaiseen Elefanttiin ja noista IKEAn ruudullisista kankaista saisi kivoja sisustustyynyjä vaikkapa sänkyihin.

1. IKEA Bekväm -mustehylly 2. musta IKEA Krokig -seinäsäilytin 3. valkoinen IKEA Vessla -säilytyslaatikko 4. musta H&M säilytyskori 5.valkoinen H&M säilytyskori 6. keltainen IKEA  Tjena -säilytyslaatikko

Säilytykseen tarvitsisimme lähinnä hyllyihin ja sängyn alle sijoitettavia laatikoita sekä koreja. Meiltä löytyy jo ennestään kaksi tuollaista mustaa H&M:n säilytyslaatikkoa enkä osaa vielä päättää haluanko lisää mustia vai hankkisinko niiden rinnalle pari valkoista koria, sillä en ole aivan varma minkä hyllyn sijoitan lastenhuoneeseen. Nuo valkoiset Vessla -säilytyslaatikot olisivat hyviä sängyn alle pyöriensä ansioista ja ne olisi helppo vetää sieltä esille tarpeen tullen. Milon kirjat ajattelin sijoitttaa seinälle ja niitä varten aion maalata pari tuollaista IKEAn maustehyllyä. Tuolle Krokig -seinäsäilyttimelle en keksinyt oikein mitään fiksua tarkoitusta, mutta minusta se näytti niin hauskalta, että halusin sisällyttää sen säilytys -kollaasiini myöhempiä ideoita varten.

1. keltainen IKEA Kritter -lastentuoli 2. valkoinen IKEA Sundvik -lasten keinutuoli 3.oranssi IKEA PS Lömsk -pyörivä lasten lepotuoli

Aion hankkia meille tulevaisuudessa isomman keittiön pöydän, joten suunnittelin maalaavani meidän vanhan keittiönpöydän kokonaan mustaksi, lyhentäväni pöydän jalkoja ja sijoittavani sen lastenhuoneeseen. Pöydän ympärille tarvitsisi tietysti pari tuolia ja tykästyin noihin IKEAn keltaisiin tuoleihin, sillä ne toisivat huoneeseen kivasti lisää väriä ja sopisivat hyvin mustan pöydän seuraksi. Keinutuolia tai lepotuolia emme todellisuudessa niinkääm tarvitse, mutta ovathan nuo vaan nuo vaan niin söpöjä, että sijoittaisin kyllä enemmän kuin mielelläni noista jomman kumman lastenhuoneeseen. Tai vaikka molemmat, jos tilaa riittäisi.

Hyvät tavat kaunistavat

Olen välillä aivan häkeltynyt kuinka hyvin Milo on imenyt itseensä hyviä käytöstapoja ja kuinka mallikkaasti hän toimii niiden mukaan. Erityisesti ostostilanteet ovat jostain kumman syystä jätkän bravuuri. Tämähän ei tietenkään mitenkään johdu siitä, että pyörimme paljon kaupoilla ja kirppareilla... Tai siitä, että Milo saa välillä ojemtaa kassalla rahat, pidellä maksukorttiani tai ottaa ostoskassin vastaan.

Sujuvimmillaan Milo tokaisee kaupoissa kassalle mentäessä, että "maksamaan", tervehtii kassalla myyjää "moi", ojentaa rahat ja sanoo "kiitti", Hän kiittää myös saadessaan vaihtorahat tai ostoskassin, ja lopuksi vielä huikkaa "moi moi" ta "hei hei" kassalta poistuessamme. Parastaan jätkä näyttää erityisesti silloin kun kassalla on nätti tyttö töissä. Miesmyyjät saattavat hieman hämmentää jätkää, ja yleensä miehet saavatkin osakseen hieman varovaisemman tervehdyksen kuin naiset.

Ollaan M:n kanssa hyvin saatu kyllä taottua tuo "kiitti" -sana pojan sanavarastoon: Milo kiittää ruokailun päätteeksi, kun hän saa jotain, kun hän antaa jotain toiselle, kun esimerkiksi M tai minä lopetamme ruokailun jne. jne. Väillä toki täytyy muistutella, että mikäs unohtui, mutta yleensä "kiitti" tulee pyytämättä, sitä vaativissa tilanteissa, ponnekaiden nyökkäilyjen kera.

Tervehtimisellä ja kiittämisellä pääsee jo pitkällle sosiaalisissa kanssakäymisissä, mutta iän karttuessa opetellaan tietysti kasvavassa määrin lisää hyviä tapoja ja mallikasta käyttäytymistä. En halua, että Milosta tulee koskaan mitään hyvin käyttäytyvää tuppisuu seinäruusua, jollainen hän ei selvästikään ole, joten haluan tukea hänen luonnettaan ja kannustaa häntä ottamaan kontaktia muihin ihmisiin. Uskon, että hyvistä sosiaalisista taidoista on hänelle paljon hyötyä tulevaisuudessa. Jos Miltsu olisi luonteeltaan ujo, pyrkisin luultavasti kannustamaan häntä ottamaan pikkuhiljaa kontaktia muihin ihmisiin, enkä vaatisi häneltä mitään yltiösosiaalisuutta heti alkuunsa.

Mielestäni hyviin tapoihin kuuluvat erityisesti tervehtiminen, kiittäminen, hyvästely, toisten ihmisten huomioiminen, tilannetaju, anteeksi pyytäminen, hyvät pöytätavat, odottaminen omaa vuoroaan jne jne jne.... Listaa voisi varmaan jatkaa loputtomiin. Meillä on siis vielä paljon opeteltavaa, mutta koen tärkeäksi sen, että näiden asioiden harjoittelu ja noudattaminen olisi Milon mielestä mukavaa ja palkitsevaa omalla tavallaan.

Tyttö vai poika?

Kun aloin odottaa Miloa, minulla oli vahva toive pienestä tytöntylleröstä. Koko odotusajan olin kuitenkin sitä mieltä, että poika sieltä tulee toiveestani huolimatta, ja eräässä ultrassa sitten saimmekin poikalupauksen. Raskauden loppupuolella aloin jo tottua ajatukseen esikoispojasta enkä pikkuhiljaa osannut enää kuvitellakaan tyttöä syntyväksi. Viimeistään Milon synnyttyä aloin ihmettelemään miksi edes missään vaiheessa toivoin tyttöä, pienet pojathan ovat maailman hurmaavimpia tapauksia?!

Tottakai sukupuolella on loppujen lopuksi hyvin vähän merkitystä, ja lapsi on vanhemmilleen aivan yhtä rakas sukupuolestaan riippumatta, mutta kyllä minulle ainakin siitä huolimatta nousi alkuun paljon mielikuvia tyttövauvasta. Pelkäsin, etten osaisi olla hyvä äiti pienelle pojalle, sillä enhän tiennyt "poikien jutuista" yhtään mitään?! "Entäs, jos sitä kiinnostaa sitten jalkapallo, jääkiekko tai moottoriurheilu? Mähän oon ihan pihalla kaikesta tollasesta!!" Onneksi on tuo isimies tuossa, joka taitaa nuo "miehisemmät" mielenkiinnon kohteet niin minä voin sitten tulevaisuudessa vastaavasti opastaa esimerkiksi musiikin, teatterin tai kirjallisen ilmaisun suhteen.

Harva poika tuskin todellisuudessa on kiinnostunut pelkästään "poikien jutuista" tai harvaa tyttöä kiinnostavat ainoastaan "tyttöjen jutut", joten Milon odotusaikainen huoleni oli aivan naurettava. Leikimme nykyisin koko perheen voimin paljon esimerkiksi puujunaradalla ja Duploilla, joita en osaisi luokitella sen kummemmin tyttöjen tai poikien leluiksi, sillä olen itse niillä aikonani leikkinyt niin pikkusiskojeni kuin veljienikin kanssa.

Nyt Toukan kohdalla en ole edes luonut minkäänlaisia toiveita sukupuolen suhteen, mutta olen melko varma, että meille on tulossa toinen poika. En vain osaa kuvitellakaan, että Toukka olisikin tyttö. joten olisi aikamoinen yllätys, jos saisimmekin ultrassa tyttöveikkauksen. En varmaankaan luottaisi tuolloin sukupuoliarvaukseen kovinkaan paljon. Tämä odotusaika on ollut hyvin samanlainen kuin Milonkin odotusaika, lukuunottamatta alkuraskauden voimakkaampia raskausoireita ja pahoinvointia. Molempien kohdalla keskiraskaus näyttäisi olevan tasaista, energistä ja oireetonta aikaa, mikä on tietysti ihana juttu. Lucky me.

En ole oikeastaan tehnyt minkäänlaisia "testejä" vauvan sukupuolen veikkaamiseksi, mutta kiinalaisen syntymäkalenterin tsekkasin ja sen mukaan meille olisi tulossa poika, joka tietysti tukee minun arvaustani. Oli miten oli, meillä on tämän kuun lopussa rakenneultra, jossa mahdollisesti (ja toivottavasti) saamme sukupuolen selville, joten yritän siihen asti olla luomatta mitään sen suurempia mielikuvia Toukan sukupuolesta. Tulee kumpi tulee, sen näkee kumminkin aivan satavarmaksi vasta sitten kun toinen syntyy<3

Mitäs veikkaatte, kumpi meille tulee masun perusteella?

Näillä varustaudumme vauvavuoteen

Vihdoin alkaa tuntua siltä, että aletaan olemaan elävienkirjojen puolella tämän kaiken sairastelun suhteen. Eilen meillä oli koko päivä täynnä menoja ja toissapäivänä ahkeroitiin kotona ihan urakalla. Saatiin imuroitua, pestyä pyykkiä, pyyhittyä pölyjä, raivattua tiskipöytää, pestyä lattiat ja mitähän vielä?

Niin, vaihdettiinhan me Milon huoneen järjestystäkin kun tuo sairastuvan aikainen neljän seinän sisällä kökkiminen sai minut näkemään punaista tämän meidän kodin suhteen. Olen tykästynyt meidän olohuoneen tämän hetkiseen järjestykseen, enkä keittiönkään järjestystä halunnut muuttaa, joten ainoa vaihtoehto oli järjestellä pikkumiehen huone uuteen uskoon. Samalla sain organisoitua olohuoneessa pyörineille leluille säilytyspaikat tuolta "lastenhuoneesta", joten nyt täällä on taas enemmän tilaa hengittää ja vähemmän ansoja ja esteitä pitkin kämppää.

Tuosta Milon huoneesta mahdollisesti lisää tulevaisuudessa, kunhan saan hankittua sinne vielä pari sisustukseen sopivaa säilytyslaatikkoa ja tehtyä vielä pientä fiksailua yleisilmeen suhteen. Isot huonekalut ja tavarat ovat nyt löytäneet kuitenkin uudet paikkansa ja niin on hyvä. Hieman sain ärsytystäni tämän kodin ahtauden suhteen lievennettyä, mutta kyllä meidän on PAKKO löytää pian isompi kämppä.

Tilan (ja rahan) puutteen takia emme ole vielä hankkineet Toukkaa varten mitään sen suurempia hankintoja, mutta olen tässä sairastelun lomassa pyöritellyt mielessäni listaa niistä tavaroista, joiden avulla juuri me tulemme selviytymään siintävästä vauvavuodesta. Olen laatinut tätä listaa aika pitkälti Milon vauvavuotta muistellen: mitkä olivat meille tarpeellisia hankintoja? mitä olisimme toivoneet hankkineemme? mitä meillä jäi käyttämättä?

Saimme Milolle aikoinaan sukulaisilta ja kavereilta paljon tavaroita, joita olemme pikkuhiljaa palautelleet niiden käydessä meille tarpeettomiksi, mutta tällä kertaa ajattelin hankkia listaamiani tavaroita ihan omaksi kirpputoreilta sun muilta osto- ja myyntipalstoilta. En jaksa stressata tavaroiden paluttamista, ja sitä, mikä oli keneltäkin lainassa, joten koen helpommaksi hankkia itse ainakin ne välttämättömimmät, nin voimme myydä ne eteenpäin sitten, kun emme niitä varmasti itse enää tarvitse.

Olen suurimman osan Milon aikaista vauvavuoden tavaroista jo myynyt tai palauttanut, mutta nämä meiltä onneksi vielä löytyvät:

• pinnasänky (Ihanan uniikki ja rakas perintöpinnis plus patja, tyyny, peitto. lakanat..)
• hoitoalusta (En ole vielä varma tulemmeko hankkimaan jonkin lipaston tms. hoitopöydäksi, sillä en kokenut sitä Milollakaan välttämättömäksi ja käyttöikä olisi ollut melko lyhyt, mutta tuo pehmeä hoitoalusta nyt ainakin on erittäin tarpeellinen alkuunsa)
• Emmaljungan cc:t pehmeällä kantokopalla (En ole vielä osannut päättää myymmekö nämä tuplien tieltä, pidämmekö niiden lisäksi vai vaihdammeko nämä kenties joihinkin hieman sirompiin rattaisiin, kuten emmaljungan scootereihin...)
• vauvaleluja (Lähinnä helistimiä ja kaikenmaailman järsittäviä leluja pikkuhammastehtailijalle)
• turvakaukalo (Britax Römer Baby Safe Plus)
• trikoinen kantoliina (Milo ei alkuun saanut nukuttua kuin kunnolla pystyasennossa, häiritsevän refluksinsa takia, joten Miltsun ensimmäisen elinkuukauden ajan joko minä tai M nukuttiin istualteen sohvalla baby kantoliinassa. Huh, mikä pelastus tämä olikaan, sillä pikku-Miltsu sai nukuttua kantoliinassa jopa 3h putkeen.)
• kylpyamme
• makuupussi ja lämpöpussi rattaisiin
• harsoja, kuumemittari, kynsileikkurit ym. pientä sälää...

Näissä kuvissa meidän viininpunainen perintöpinnis, jonka maalaan mahdollisesti valkoiseksi Toukkaa varten.

Mm. nämä löytyvät meidän hankinta -listalta:

• tuplat (Haaveilen Mountain Buggy Dueteista, Bugaboon Donkey Duoista tai Emmaljungan Double Vikingeistä, mutta saa nähdä mihin budjettimme todellisuudessa tulee riittämään. Tuplista lisää varmasti tulevaisuudessa, sillä niissä riittää pähkäiltävää ja pohdittavaa ainakin yhden kokonaisen postauksen verran...)
• seisomalauta (Jos meillä tulee olemaan tuplien rinnalla jotkut toisetkin rattaat)
• koliikki -keinu (Tästä unelmoin vauva -Milon pahimpina huutokausina enkä todella tiedä tuleeko tästä olemaan kovinkaan paljon hyötyä Toukan kohdalla, mutta ainakin ystävältäni lainaksi saatu tärisevä ja soiva sitteri auttoi Milon vauva-aikana huomattavasti. Mitä enemmän toimntoja tällä kertaa, sen parempi. Toivottavasti Toukka ei kuitenkaan kärsisi mistään inhottavista vaivoista kuten veljensä, ja tämä todettaisiin turhakkeeksi. Varaudun kuitenkin pahimpaan. Piste.)
• Manduca (En Milon aikana tykännyt käyttää kantoliinaa ulkovaatteiden päällä, joten ajattelin Manducan sopivan paremmin ulkoiluun. Tämä ei varmasti tule olemaan ainakaan mikään virhehankinta monikäyttöisyytensä ja pitkän käyttöikänsä ansiosta.)
• vaipparoskis (Tähän asti olemme selviytyneet suht hyvin ilman erillistä roskista vaipoille, muta kyllä täällä ollaankin välillä eletty melkoisessa p***an hajussa<3)
• leikkikaari (meillä oli lainassa Milolle leikkimatto ja -kaari, mutta tuo leikkikaari oli käytössä meillä paljon enemmän monikäyttöisyytensä vuoksi.)

Muutamat jutut ovat vielä ehkä -listalla, ja tietysti meillä on paljon pientä hankittavaa, kuten vaatteita, vaippoja, hoitotuotteita sun muita, mutta tässä olivat nyt suurimmat. Jokainen kokee tietty hieman eri asiat tarpeellisiksi, mutta nämä olivat nyt meidän kokemuksella tarpeellisiksi havaittuja juttuja.

Mitkä ovat olleet teidän tärkeimmät hankinnat? Mitä ilman ette olisi voineet elää ja mikä on ollut täysin turha hankinta? Apua, Puuttuuko multa nyt jokin todella tärkeä juttu tuolta listalta?!

Ihana kamala syksy

Olen normaalisti oikea kesän lapsi henkeen ja vereen, mutta viime kesä sai minut odottamaan syksyn viileneviä säitä ja raikkaampaa hengitysilmaa. Olin maalaillut mieleeni ruskan sävyisiä kuvitelmia siitä, kuinka iltaisin keitän itselleni kupin vihreää minttuteetä, hukutan asuntomme kynttilämereen, käperryn viltin alle ja matkaan kotisohvallani jännittäviin seikkailuihin mukaansa tempaavien kirjojen siivittämänä.

MUTTA todellisuus onkin jotain aivan muuta: ensinnäkin minulla on kirjastoon sen verran velkaa, että olen lainauskiellossa siihen asti, kunnes kuittaan kertyneet velkani. Eihän tuo summa mikään päätä huimaava onneksi ole, mutta olen mielummin pistänyt tuonkin rahan muihin juttuihin. Toisekseen meillä on ollut (ja on edelleenkin) pystyssä täällä pienimuotoinen sairastupa, joten kaikki energia uppoaa päivien läpi rämpimiseen ja iltaisin olenkin jo niin puhki, että haluan vain rojahtaa sohvan pohjalle tuijottamaan telkkaria tai kömpiä sänkyyn näpräämään puhelinta kunnes nukkumatti tulee toivottamaan hyvät yöt.

Milolle nousi viime viikon perjantaina kuume ja lauantaiaamuna toinen silmä oli muurautunut umpeen, joten ei auttanut muu kuin päivystysreissu. Reippaat kolme tuntia tuolla visiitillä sitten vierähtikin, kunnes pääsimme suuntaamaan kotia kohti silmätippareseptiä rikkaampana. Illalla minäkin sitten päätin sairastaa Milon kanssa ihan vain sympatiasta. Tietysti pienimies olikin seuraavana päivänä paljon parempivointinen, kun taas itse olin yön aikana hankkinut järkyttävän hedarin sekä selkäjumin, joiden takia en voinut seistä tai kävellä kovin montaa hetkeä kerrallaan, tai taju olisi lähtenyt (tai vaihtoehtoisesti laatta lentänyt).

Maanantaista ei ole paljon muistikuvia, mutta alkuviikosta M:kin päätti liittyä mukaan joukkoon sairaaseen. Milo oli tietenkin jo tähän mennessä löytänyt jostain viikonloppuna kadotetun energiansa ja kaipasi jotain muutakin toimintaan kun non-stoppina pyörivät teletapit (tai "patit", kuten hän kyseistä ohjelmaa nimittää). Kun leikkipuistot eivät houkuttaneet meitä puolikuntoisia, suuntasimme kaupungille touhuamaan presson leikkinurkkaukseen, leikkimään sokoksen puujunaradalla, kapuamaan liukuportaita, huruttelemaan hissillä, tekemään ikkunaostoksia sekä muuta mukavaa.

Keskiviikkona Milolle nousi päiväunien jälkeen vaeltava nokkosihottuma ja tänään aamulla nokkosihottuman lisäksi Milon ihoa koristi jokin toinenkin ihottuma. Kävimme lääkärissä näytillä ja kuulemma virustaudin jälkeisiä oireita ovat luultavasti, että ne on nyt vaan kestettävä. Nyt meidän pikku atoopikon ihoa koristaa kauniisti perus atooppisen ihottuman lisäksi kaksi muutakin ihottumaa. Kerrassaan ihastuttavaa. Miten me ikinä saadaan tuo iho paremmaksi?!

Eikä siinä vielä kaikki! Minäkin tietysti onnistuin nappaamaan Miltsulta sen ah-niin-ihanan silmätulehduksen, ja nyt vain odottelen koska M ilmoittaa saaneensa saman vaivan. Täysin tervettä päivää ei siis näy vielä aivan kulman takana, mutta jahka näistä sairasteluista selvitään, aion tosiaan maksaa ne velkani kirjastolle. keittää kattilallisen teetä, ostaa monta pussia tuikkuja ja hautautua sinne sohvalle, viltin alle, niin, etten varmasti lähde siitä kulumallakaan koko syksyn aikana.

Mites teillä muilla on syksy lähtenyt rullaamaan? Oletteko onnistuneet haalimaan kaikki mahdolliset taudit? Vai oletteko kenties olleet niitä onnekkaita, jotka ovat sairastelulta tähän mennessä säästyneet?

Kuvituksena Milon syksyiset asukokonaisuudet<3