Hyvät tavat kaunistavat

Olen välillä aivan häkeltynyt kuinka hyvin Milo on imenyt itseensä hyviä käytöstapoja ja kuinka mallikkaasti hän toimii niiden mukaan. Erityisesti ostostilanteet ovat jostain kumman syystä jätkän bravuuri. Tämähän ei tietenkään mitenkään johdu siitä, että pyörimme paljon kaupoilla ja kirppareilla... Tai siitä, että Milo saa välillä ojemtaa kassalla rahat, pidellä maksukorttiani tai ottaa ostoskassin vastaan.

Sujuvimmillaan Milo tokaisee kaupoissa kassalle mentäessä, että "maksamaan", tervehtii kassalla myyjää "moi", ojentaa rahat ja sanoo "kiitti", Hän kiittää myös saadessaan vaihtorahat tai ostoskassin, ja lopuksi vielä huikkaa "moi moi" ta "hei hei" kassalta poistuessamme. Parastaan jätkä näyttää erityisesti silloin kun kassalla on nätti tyttö töissä. Miesmyyjät saattavat hieman hämmentää jätkää, ja yleensä miehet saavatkin osakseen hieman varovaisemman tervehdyksen kuin naiset.

Ollaan M:n kanssa hyvin saatu kyllä taottua tuo "kiitti" -sana pojan sanavarastoon: Milo kiittää ruokailun päätteeksi, kun hän saa jotain, kun hän antaa jotain toiselle, kun esimerkiksi M tai minä lopetamme ruokailun jne. jne. Väillä toki täytyy muistutella, että mikäs unohtui, mutta yleensä "kiitti" tulee pyytämättä, sitä vaativissa tilanteissa, ponnekaiden nyökkäilyjen kera.

Tervehtimisellä ja kiittämisellä pääsee jo pitkällle sosiaalisissa kanssakäymisissä, mutta iän karttuessa opetellaan tietysti kasvavassa määrin lisää hyviä tapoja ja mallikasta käyttäytymistä. En halua, että Milosta tulee koskaan mitään hyvin käyttäytyvää tuppisuu seinäruusua, jollainen hän ei selvästikään ole, joten haluan tukea hänen luonnettaan ja kannustaa häntä ottamaan kontaktia muihin ihmisiin. Uskon, että hyvistä sosiaalisista taidoista on hänelle paljon hyötyä tulevaisuudessa. Jos Miltsu olisi luonteeltaan ujo, pyrkisin luultavasti kannustamaan häntä ottamaan pikkuhiljaa kontaktia muihin ihmisiin, enkä vaatisi häneltä mitään yltiösosiaalisuutta heti alkuunsa.

Mielestäni hyviin tapoihin kuuluvat erityisesti tervehtiminen, kiittäminen, hyvästely, toisten ihmisten huomioiminen, tilannetaju, anteeksi pyytäminen, hyvät pöytätavat, odottaminen omaa vuoroaan jne jne jne.... Listaa voisi varmaan jatkaa loputtomiin. Meillä on siis vielä paljon opeteltavaa, mutta koen tärkeäksi sen, että näiden asioiden harjoittelu ja noudattaminen olisi Milon mielestä mukavaa ja palkitsevaa omalla tavallaan.