Peukkulassa

Huokaisin tänään melkoisen syvään saatuani Milon yöunille. Meillä oli nimittäin aika toiminnan täyteinen päivä, joka alkoi ulkoilulla ystäväni ja hänen tyttärensä kanssa ja päättyi koko perheen Peukkula -retkeen.

Milon herättyä kauneusuniltaan hautauduimme toppavaatteisiin, ja suuntasimme bussilla kohti seikkailupuisto Peukkulaa, sillä sinne on tämän viikon ajan ilmainen sisäänpääsy. Pitihän meidän käyttää tilaisuus hyväksemme. Tietysti moni muukin oli ollut kanssani samoilla ajatusraiteilla, sillä saapuessamme perille meidät vastaanotti tupaten täysi seikkailupuisto, ympäriinsä hepuloivat lapset ja lievästi kettuuntuneen näköiset aikuiset.

En tiedä oliko tuolla ilmassa kenties jotain hepulihöyryä vai mitä, mutta Milokin sekosi heti liukumäkeen päästyään. Tyyppi juoksi ympäriinsä kuin päätön kana ja hihkui välillä "kivaa, kivaa" tai "lisää". HUH HUH sanon minä. Hetkeksi kun silmä vältti, niin jo sai kauan katseellaan hakea, että missäs se meidän pieni kultamussukkamme taas viilettääkään. Onneksi olimme koolla koko perheen voimin, niin M sai touhottaa pojan kanssa menemään, kun minä yritin räpsiä kuvia ja varoa poukkoilevia ja sinkoilevia mukuloita.

Olemme aikaisemmin sattuneet Peukkulaan sellaisina aikoina, kun paikalla on ollut vain muutama lapsi vanhempineen meidän lisäksi, joten minulle oli pienoinen yllätys kuinka paljon porukkaa sinne todellisuudessa mahtuukaan, ja millainen hälinä siellä voikaan olla. Onneksi pystyimme kuitenkin pitämään hauskaa ihmispaljoudesta huolimatta, hyvä me. Kotiin saavuttuamme Milo oli aivan naatti tuosta vajaan kolmen tunnin touhottamisesta, ja vaati päästä sänkyyn heti saatuaan masunsa täyteen iltapuuroa.Kylläpä muuten hujahti tämä päivä aivan huomaamatta kun oli niin paljon ohjelmaa!