Polemania

Kävin kokeilemassa tankoilua ensimmäisen kerran elokuussa -13 kun Milon syntymästä oli reilut neljä kuukautta. Se oli rakkautta ensikokeilulla. Aluksi otin grouponin kautta 10kerran kortin, jonka sai tuolloin todella edullisesti, mutta kortista loppui kerrat alta aikayksikön. Niinpä päätin sitten ottaa RSP:n kuukausijäsenyyden alkuun puoleksi vuodeksi. Se puoli vuottta meni aika huomaamatta ja kohta olenkin hääräillyt tangolla jo vuoden (pitää varmaan juhlia vuosipäivää kunnon treenillä) eikä loppua näy.

En ole koskaan ollut oikein urheilullinen. Musiikki, käsityöt ja muut luovat jutut ovat aina vetänyt enemmän puoleensa enkä ole jaksanut kovinkaan kauan keskittyä liikuntaharrastuksiin. Tähän astisen elämäni aikana olen ehtinyt kuitenkin kokeilla erilaisia liikuntalajeja, kuten yleisurheilua, erilaisia tansseja, kilpauintia, cheerleadingia etc., mutta mikään niistä ei ole jotenkin tuntunut omalta. Paitsi nyt tuo tankoilu. Se tunne kun tajuaa löytäneensä oman lajinsa! Tätä ei halua lopettaa, ei ikinä (ehkä just ja just voi pitää vähän taukoa pakon edessä).

Ei haittaa vaikka kallista puuhaa onkin, pistän mieluummin rahani tähän kuin esimerkiksi uusiin vaatteisiin. Voitteko kuvitella: minä - joka nuorempana olin mieluummin nenä kiinni kirjassa, teatteriharkoissa taikka uusia vaatteita shoppailemassa kuin liikkumassa - käyn nyt 3-5 kertaa viikossa treenaamassa. Ja kyllä se näkyy kropassakin. Olen löytänyt minulle aivan uusia käsivarren lihaksia, selän lihakset, vatsa-, reisi-, ja pakaralihakset ja mitä noita nyt onkaan. Awesome.