"Helsingin hauskin kaupunginosa"

Tänään kyllästyin meidän kamatkasaanäkkiäjaovestaulos -aamuihin, enkä yrittänytkään pihalle ennen kun M pääsi töistä. Sen sijaan yritin saada Milon nukkumaan päiväunensa sisällä -huonolla menestyksellä. Suljin Miltsun makkarin verhot, roudasin rattaat huoneeseen ja asensin tuulettimen puhaltamaan mukavasti rattaisiin. Sitten poika rattaisiin ja untenmaille. Tähän asti sujui erittäin hyvin; jätkä nukahti mukisematta ja that's it. Seuraavaksi tietokone äkkiä päälle, reissukuvat koneelle ja eikun kahlaamaan niitä läpi. No hyvin meni edelleenkin, mutta ei kauaa. Milo heräsi nukuttuaan vain tunnin. Normaalisti käyn heiluttelemassa jätkän uudestaan unten maille, jos nukkuu alle 1.5h. Kolme varttia siinä heiluttelin ja kärräilin ja hytkyttelin ilman toivottua tulosta kunnes luovutin. Jätkä ei nuku, ei sitten niin millään, ja siinä se oma-aika sitten menikin, huoh.

M:n saavuttua kotiin täällä odotti kiukkuinen nainen ja ylikierroksilla käyvä lapsi. "Tervetuloa kotiin, rakas!" Onneksi M osasi suhtautua asiaan hyvin ja ilmoitti lähtevänsä Milon kanssa ulos, että minä saan olla hetken rauhassa. Välillä sitä miettii, että mitähän sitä tekisi ilman tuota miestä<3

Tarkoitus oli jo aikoja sitten kertoa hieman meidän lomareissusta, mutta sattuneista syistä tämä nyt hieman venähti. Tänään ajattelin kuitenkin kertoa vähän meidän Linnanmäen ja Sea Lifen visiiteistä. Tästä se lähti:

Milon kanssa junaa odottelemassa Jyväskylässä. M matkasi Helsinkiin vasta seuraavana päivänä töittensä vuoksi.

Koska M saapui Helsinkiin vasta päivää myöhemmin, päätin käydä Milon kanssa sitä ennen kahdestaan lintsillä ja Sea Lifessa pyörähtämässä. Milo tykkäsi hirveästi Linnanmäestä vaikka vain katselimme ja ihmettelimme siellä. Odotan innolla sitä, että pikkumies on sen verran iso, että pääsen juoksemaan hänen kanssaan laitteesta toiseen pää kolmantena jalkana. Siihen tosin taitaa mennä vielä jokunen vuosi... Vaikka päästiinhän me tälläkin reissulla jo yhteen laitteeseen kun siellä oli jokin kana-tipu-metsästys-härveli, johon pääsi ilmaiseksi. Olihan se vähän possujunaan verrattavissa oleva, mutta Milo tykkäsi niin mikäs siinä.

 

Aikamme kierreltyämme suuntasimme Sea Lifeen mereneläviä kummastelemaan. Milo oli aluksi hyvin kiinnostunut erilaisista kaloista, mutta pian herran mielenkiinto lopahti. Loppuajan jätkä olisi lähinnä juossut pitkin käytäviä (jos äiti olisi antanut), mutta olin kumminkin niin paskamutsi, että köytin lapseni rattaisiin ja pakotin ihastelemaan kaloja. Kello oli jo suht paljon kun Sea Lifeen selviydyimme, eikä Milo ollut enää aivan virkeimmillään; muutamaa tuntia aiemmin Miltsukin olisi ehkä jaksanut paremmin keskittyä ihastelemaan fisuja. Nähtiin me kuitenkin kun joitain kaloja syötettiin. Ainoa vaan, että iso lauma aikuisia oli eturivissä katselemassa... Joillain ei vaan ole oikein minkäänlaista tilannetajua. Eniten Milo tykkäsi kuitenkin Sea Lifen myymälästä, jonne ovelasti päätyy kierroksen päätteeksi. Sieltä ei moni vanhempi varmasti pääse tyhjin käsin poistumaan lapsensa/lastensa kanssa.

Saa nähdä josko huomenna saisin aikaiseksi postauksen Korkeasaaresta ja Suomenlinnasta. Nyt kuitenkin äkkiä nukkumaan.