Laiskuus iski.

Palasimme jo sunnuntaina reissusta, mutta olen ollut viime aikoina niin jäätävän väsynyt, etten ole saanut edes siirrettyä kuvia kamerasta koneelle, saati sitten, että olisin jaksanut näpytellä jotain tekstin pätkää.

Tämän viikon olemme Milon kanssa melkeinpä asuneet biitsillä. Aamuisin yritämme päästä mahdollisimman pian pois neljän seinän sisältä, mutta parina viime päivänä olemme päässeet vasta lähemmäs puolta päivää liikenteeseen.

En uskalla laittaa Miloa päiväunille meidän parvekkeelle, joka on kuin kasvihuone näillä helteillä lasituksen ja suoran keskipäivän auringonpaisteen vuoksi, joten Milo vetelee rannalla päikkärinsä. Siellä käy mukava tuulenvire ja varjoisia paikkoja löytyy hyvin. Pikkumiehen herättyä kauneusuniltaan hengaamme yleensä rannalla vielä muutaman tunnin hiekkakakkuja leipoen, sorsia ja kaloja ihmetellen, eväistä nauttien sekä vedessä polskien. Kotiin suuntaamme yleensä vasta päivällisaikaan. 

Tällaisina päivinä kotona ei huvita olla kuin sen ajan mitä on pakko, joten meillä riittäisi täällä kotihommia vaikka muille jakaa. Täällä oli niin siistiä Miltsun kanssa reissusta kotiuduttuamme kun M oli siivonnut lähet koko kämpän, mutta eipä ole enää. Minulla oli ajatuksissa, että olisin tuolloin napsinut pari kuvaa kodistamme sisustus -postausta varten, mutta ihan muutamassa tunnissa kämppä räjähti ennalleen. Kiitos tuon pienen tuholaistaaperon.

Nojoo, yritän viikonlopun aikana kahlata nuo reissukuvat läpi ja kirjoitella hieman matkastamme. Nyt taidan painua vain untenmaille, vaikka kello ei ole vielä edes kymmentä. Normaalisti en selviäisi edes sänkyyn ennen yhtätoista, puhumattakaan nukkumaanmenosta.

Kuvat ovat aikaisemmilta rantareissuiltamme.