14+1

Eilen lähti 15. raskausviikko käyntiin ja makeanhimo on taas palannut ihan kammottavana. Olen aina ollut aikamoinen sokerihiiri, mutta etenkin ensimmäisen raskauden aikana olisin voinut elää pelkillä herkuilla. Niinpä niitä kiloja tulikin lähemmäs 20 Milon odotusaikana. Vaikka nuo raskauskilot putosivatkin parissa kuukaudessa, en Toukan kohdalla halua kerätä samanlaista massaa kehooni. Tai yritän ainakin välttää keräämästä turhia kiloja.

Tässä raskaudessa ensimmäinen kolmannes meni pahoinvoinnista kärsiessä, eikä herkkuja juurikaan tehnyt mieli, joten ehdin jo huokaista helpotuksesta, että ehkä se tuttu sokerinhimo ei Toukan kohdalla iskekään. Toisin kävi. Kun pahoinvoinnista oli selvitty alkoi vanhaa ystävääni, karkkihammasta, kolottaa... Facebookin selaamisesta tuli vaarallista, sillä sieltä bongatut kuvat herkuista saivat veden herahtamaan kielelleni. Yhtenä päivänä silmilleni lävähti kuva kasasta Fazerin sinisiä ja niitähän oli sitten PAKKO SAADA. Toissapäivänä näin kuvan kinderkakusta ja nyt suunnittelen leipovani sellaisen tässä lähipäivinä.

Pienikin tuulahdus jostain makeasta tuoksusta saa minut suuntaamaan kauppaan karkkihyllylle. Eilen puistossa luulin noin sekunninsadasosan haistaneeni salmiakin tuoksun ja niin minun ei enää tehnytkään mieli kotona odottavaa Maraboun suklaalevyä vaan olin kehitellyt pakkomielteen salmiakkiin. Onneksi meidän kodin ja puiston välisellä matkalla ei sijaitse kauppaa, joten laiskuuksissani minulta jää monesti toteuttamatta  nuo hetkelliset mieliteot.

Näen myös unia herkuista ja aamulla herätessäni saatan ensimmäiseksi ajatella kirpeitä päääkalloja, merkkareita, berliininmunkkeja, omenapaistosta... Tänä aamuna mieleni teki suklaapuuroa, joten pitihän sitä alkaa vääntämään koko perheelle sitten. En oikein pidä makean tuputtamisesta Milolle, joten yleensä yritän ajoittaa mielitekoni iltaan tai päiväuniaikaan, jolloin saan rauhassa nauttia herkuistani, mutta tämä aamu oli poikkeus. Aamuisesta suklaapuurosta ei kyllä tasan tule meillä mitään tapaa vaikka minusta tuntuisikin, etten voisi elää ilman sitä, joten on keksittävä tilalle jotain muuta himoittavaa.

Makeanhimon lisäksi minulla ei tällä hetkellä ole oikeastaan muita merkittäviä raskausoireita. M tosin jaksaa kettuilla, että minulla on nyt 9 kuukautta kestävät kuukautiset, joten taidan olla toisinaan hieman räjähdysherkkä, vaikka omasta mielestäni mielialani ovat hyvinkin zen. Edellämainittujen oireiden lisäksi jo ensimmäisiltä viikoilta asti jatkunut nenän tukkoisuus pitää sitkeästi pintansa, mutta muuten olen elämäni kunnossa. Energiaa on ajoittain kuin pienessä kylässä, mutta sen suuntaaminen fiksuihin asioihin on vielä hieman hakusessa.

Masu on tosiaan alkanut kasvamaan ja olen selkeästi menettänyt vyötäröni. Tällä hetkellä elän sitä ihanaa raskauden vaihetta, jolloin näyttää ennemminkin lihonneelta kuin raskaana olevalta. Myös Milonkin raskaudesta tutut jenkkakahvat ovat löytäneet tiensä kroppaani, vaikkea paino taida olla noussut vielä nimeksikään. Emme omista vaakaa ja minulla äippäneuvola vasta parin viikon päästä, joten en ole kovinkaan perillä tuosta painon noususta. Ensimmäisellä kolmanneksella painoni putosi raskautta edeltävästä painostani parisen kiloa, joten ei olisi pahitteeeksi vaikka nuo kilot olisivat tulleet takaisin.

Mites muiden raskaana olevien odotusaika sujuu? Onko paljon oireita? Entä mielitekoja? Milläs viikoilla teillä on alkanut masu erottumaan?