Aamupäivä ja Milon päiväuniaika sujuivat melko tavalliseen tapaan, mutta Milon herättyä suuntasimme koko perheen voimin Arnoldsiin synttäri -donitseille, sillä minun oli jo pitkään tehnyt mieli Arnoldsin ällömakeaa Kinuski Creme -donitsia. Edellisellä kerralla kun tuollaisen kaloripommin nautin, taisin saada sokeriyliannostuksen tai lievän ruokamyrkytyksen jostain, joten on suoranainen ihme, että minun ylipäätään teki mieli yhtään mitään Arnoldsin donitsia.
Herkuttelun jälkeen kävimmme vielä pyörähtämässä tuolla keskustassa eräällä kirpparilla, josta mukaani tarttui pari paitaa, joita voin käyttää pian kasvavan masun kanssa. En ole itse huomannut mahan seutuvilla muuta kuin jäätävää turvotusta aina ajoittain, mutta M:n eilispäiväisen kommentin jälkeen ("Oho, onpas sun maha kasvanut!") aloin tarkastelemaan asiaa tarkemmin ja kyllä vain, onhan se vähän kasvanutkin. Tai vain turvonnut, mutta kai sekin on eräänlaista kasvua?!
Hieman seurailtuani tuota vatsan seutua, täytyy todeta, että kyllä tuo kohtukin on jo kasvanut aikalailla, sillä tunsin toissailtana vatsan päältä kokeiltuna kuinka kohtuni muuttui kovaksi harjoitussupistuksen aikana. Nuo harkkasupistukset ovat jollain tapaa mieltä rauhoittavia, sillä ne ovat tuttuja tuntemuksia jo Milon raskausajalta. Eivät tosin näin aikaisilta viikoilta, mutta kumminkin. Harjoitussupistusten lisäksi olen tuntenut jo hentoja liikkeitä reilun viikon verran, tosin vain silloin tällöin, siellä täällä. Parhaiten noita hipsutteluja tuntuu kun käyn iltaisin (kröhöm, öisin) vatsalleni nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti